Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

3.9.2009 Valkeakoskella MT-luonnetesti tuomarina Barbro Börjessön ja testaajana Lena Enström.

Aluksi koiran kanssa käveltiin yleisön ympäri ja tervehdittiin testaajaa. Tämän jälkeen testaaja lähti koiran kanssa kävelemään poispäin vähän matkaa, pyysi koiran istumaan ja palasi takaisin.

Rudy oli koko jutusta innoissaan, ajatteli varmaan että pääsee treeneihin. Tervehdittiin ihmisiä, lähti testaajan matkaan, istui ja tulivat vauhdikkaasti takaisinpäin.

Sitten testaaja leikitti koiraa solmulelun tyylisellä lelulla.

Rudy ei oikein innostunut, kiinnostui enemmän kun itse yritin ja lähti lelun perään, muttei halunnut koskea leluun. (tämä oli mielestäni aika yllättävää, ilmeisesti lelu ei vaan ollut mieluisa)

Tämän jälkeen koira lähetettiin vieheen perään.

Rudy lähti vauhdilla ja vähän ravisteli viehettä lopuksi.

Sitten oli vuorossa "hirvi", sadeviittaan pukeutunut ihminen oli piilossa pensaan takana ja lähti juoksemaan koirasta  poispäin, pysähtyen lopuksi kyykkyyn.

Rudy juoksi suoraan "hirven" luo, hipaisi selkää kuonolla ja palasi kertomaan löydöstään minulle ja tuomarille. Sitten mentiin porukalla katsomaan ja innostus oli suuri kun "hirvi" paljastui ihmiseksi. Tässä vaiheessa koiralla oli vielä huisin hauskaa, eikä se ollut yhtään paineistunut.

Sitten mentiin peikkometsään, jossa oli pahvisia ihmisfiguureja siellä täällä. Koiraa pidettiin paikalla kunnes ohjaaja ehti piiloon ja koira päästettiin vapaaksi. Toisella kertaa yksi figuuri vedettiin ylös juuri kun koira juoksee ohi.

Ensimmäisellä kerralla Rudy lähti vauhdilla perään, mutta etsi kiertoreitin figuurien vierestä. Toisella kertaa oli hypähtänyt sivuun kun figuuri vedettiin ylös, jatkoi matkaa edelleen samaa kiertoreittiä. Takaisinpäin tultaessa käytiin toteamassa, ettei figuuri ole yhtään vaarallinen. Rudy meni heti nuuhkimaan, ei epäröinyt yhtään.

Seuraavaksi tulikin enemmän pelottavia juttuja. Pahin oli varmasti iso haalari, joka vedettiin ylös koirakon kohdalla.

Koiran kanssa mentiin remmissä kohti haalaria ja kun haalari vedettiin ylös, Rudy pompahti reippaasti sivulle, siellä missä oli yleisöä. Kun kutsuin, se tuli lähemmän ja varsin pian uskalsikin jo haistella haalaria. Sitten käveltiin vielä haalaria ympäriä. Rudy siis pelästyi voimakkaasti, mutta palautui nopeasti.

Tämän jälkeen oli kolinaosuus, ketjulla vedettiin aaltopellin päältä kun kävellään ohi.

Ajattelin että tämä olisi vaikea osuus, koska koira on aika ääniherkkä. Rudy ei kuitenkaan pelästynyt kovinkaan paljon, oli mun toisella puolella mutta uskalsi nopeasti tulla tutustumaan kolinan aiheuttajaan. Käveltiin vielä edestakaisin laitteen ohi.

Sitten mentiin haalarikohdan ohi ja jäätiin paikoilleen koiran kanssa. Metsästä tuli sadeviittaan ja hirvikärpäshattuun pukeutunut "kummajainen" oudosti liikehtien, vähän kuin kutsuen koiraa leikkimään. Koira on aluksi remmissä.

Rudy oli ihan hiljaa ja seisoi mun edessä. Se ei tiennyt mitä tekisi, joten siinä sitten ihmeteltiin. Kun ihminen pysähtyi selin, mentiin toteamaan että taas kerran vähän narutettiin, ja Rudysta oli ihanaa kun tilanne ratkesi.

Seuraavana vuorossa oli kelkkaosio. Kelkkaa vedetään hiljaa koiraa kohti, kelkassa on ihmishahmoa muistuttava figuuri, jolla on vaatetusta päällään.

Rudy oli ensin mun vieressä ja kun rupesi pelottamaan enemmän se siirtyi selän taakse. Kun kelkka pysähtyi, mentiin katsomaan ettei se oikeasti ollutkaan vaarallinen. Vähän ensin epäröi, mutta sitten reipastui ja tuli nuuhkimaan. Käveltiin vielä pari kertaa ohi.

Lopuksi oli haamut. Kaksi haamua lähestyi pellolla kohti koirakkoa, välillä pysähtyen, lopulta jäivät n. 5 metrin päähän ja kääntyivät ympäri.

Rudy oli aluksi remmissä ja seisoi edessäni. Jossain vaiheessa laskin se irti ja kun haamut olivat jo varsin lähellä se murisi hiljaa ja tuhahteli seisoen sivullani. Lopuksi mentiin haamujen luo, otettiin huput pois ja Rudy oli taas iloinen että ihmisiä löytyi.

Viimeisenä olisi ollut laukauksen sietotesti, mutta sen me jätimme väliin. Rudylla on useampia kertoja testattu paukkuarkuutta treenien ohessa, eikä se ole ikinä osoittanut mitään paukkuarkuuden merkkejä. Joten ajattelin ettei suotta ammuta kun luonnetesti sinänsä on jo niin kuormittava.

Tuomarin loppuarviointia:

Iloinen ja mukava koira. Avoin, ei osoita sosiaalista taistelutahtoa. Koira on pehmeä, vilkas, vähän hermostunut, stressaantuu mutta siltä löytyy rohkeutta ja uteliaisuutta ratkaista asioita. Ei osoita puolustustahtoa. Koira palautui nopeasti ja luottaa täysin omistajaan.

Lopuksi:

Mahtava kokemus, koska tuomarilla on niin vankka ammattitaito ja osasi lukea koiran sietokykyä, kaikki asiat vietiin loppuunsaakka, ettei mistään jäisi ikäviä kokemuksia. Tuomari kannusti ja kehui koiria paljon. Olen samaa mieltä Rudyn ominaisuuksista ja erityisesti ilahdutti se seikka, että vaikka koira pelästyikin, niin se myös palautui nopeasti ja se luottaa muhun :-)

©2017 Rudyn kotisivut - suntuubi.com